Kannatti viimeksi purnata, otin tuumasta toimeen ja ostin toisen treenaajan vuoron Procanikselle Marian oppiin. KANNATTI! jäi mahdottoman hyvä mieli. Nyt saimme sieltä oman ryhmäpaikankin :) Nyt treenaamisessa on jotain järjeä ja tekeminen tuntuu kivalta, kun joku oikeasti opettaa.

Titti kävi ensimmäisen kerran osteopaatilla, vähän oli lantiossa ja niskassa jumia. Jumit saatiin kerrasta kuntoon ja koira erinomaisen palautteen. (Titti on saanut jokseenkin negatiivista kritiikkiä ulkonäöstään). Lihakset ja koko koira on kuin kumilenkki, joustaa, joustaa ja joustaa... eli kohmottavaan elämäntyyliin tuo sopii paremmin kuin hyvin, antaa anteeksi pieniä kolhuja. Rakenne on myös mitä mainion.



Wilmeri on saanut myös "puhtaan" paperit osteopaatilta ja kävimme metsästämässä niitä uupuvia nollia Janakkalasta.... saaden yliaika nollan. Wilmer vähän karkasi selän takaa lähdössä ja osa radasta meni uusiksi ohjausten suhteen, tuli kaarratettua aika paljon joka vei vielä lisää aikaa. Ehkäpä nyt vaan voisin todeta että meidän ei ole tarkoitus sinne SM-kisoihin tähdätä - rasitin polveni ihan piippuun ja liikkuminen on ollut nyt 2 viikkoa aika vaikeaa. Meillä tuntuu jäävän aina viime tippaan tuo nollien metsästys ja jompi kumpi meistä on rikki :) Toki meillähän ei muuta ajatusta SM-kisoilta ole kuin mennä viettämään hauska päivä yhdessä, joten sen me voimme muuallakin toteuttaa.

Nyt kun minä olen ollut rikki, ovat koirat saaneet puuhastella pihassa ja lähimetsässä, no tehtiin me uusi kukkapenkki (minulle sopiva - tapan jokaisen kukan)

ennen

jälkeen

Masis

En tiedä onko nyt meneillään joku kevät "masennus", mutta mikään ei tunnu sujuvan. Mitään hyvää video materiaalia en ole saanut aikaiseksi treeneistä, eikä itse treenamisesta tällä hetkellä tule kuin riehumista. Tarvitsee varmaan keskittyä enemmän rauhalliseen tekemiseen agilityn painoksi. Toko tunnilla kävimme eilen, mutta sieltäkään ei jäänyt hyvä mieli. Ehkä minun pitää keksiä jotain hauskoja temppuja, joissa oma mieli pysyisi iloisena koko ajan.

Wilmeri kävi viime viikolla osteopaatilla, saaden "puhtaan" paperit. Seuraava käynti onkin sitten Titille, kauhulla jo odotan mitä sieltä löytyy. Ulkoisesti ei näy mitään, mutta meno on välillä sen verran lujaa, etten ihmettele jos jotain jumia löytyy.

Wilmerin viime kerran valmennuksessa sain jälleen satikutia huonosta kunnostani. Päätin tehdä asialle jotain ja mennä juoksukouluun. Yksi kerta on nyt takana ja oli hauskaa. Tällä viikolla sitten jääkin treenit välistä, mutta korvasin sen eilen aamulla metsäjuoksulenkillä jolle koirat saivat osallistua myös.

Ostin uudet juoksukengät, aivan mahtavat jalkaan ja pito tosi hyvä ajatellen agilityä ja maastojuoksua

Kuva intersport.fi

Pikkukoirat

Kurakaverit saivat tavata ilman isoa villiä

Tytti Käyhkö

Tytti Käyhkö

Tytti Käyhkö

Touhu torstai

Hieno pieni Wilmeri suoritti 0 radan Janakkalassa sunnuntaina

Titti sai touhuta lauantaina agiradalla sekä tokossa

Kotiläksyksi saimme lisää puiden kiertoa, luopumista ja seiso-maahan jumppaa

Titin oma haliberni Sisu

Pentukaveri Ivan

Hyvää ystävänpäivää

Viikonlopulle on tiedossa touhua

Aksaa

Tokoa

Wilmerin kisat

Eilen aloitimme tapakasvatus koulutuksen, tosin ensivaikutelma kurssista jäi jokseenkin kököksi. Tuntia ei ehkä oltu suunniteltu ihan loppuun saakka... Apua ja oppia emme juuri saaneet, mutta erilaista häiriötä kyllä (uusia koiria, uusi paikka, meteliä jne.). Kurssilta olisi hakusessa hihna käytös, lähinnä hihnassa kiskomiseen ja riekkumiseen. Mutta eihän se yhteiskunta niin pyöri, että tunnin ohjaaja opettaisi, vaan sinun täytyy itse miettiä ja löytää ratkaisu 

www.mtv3.fi

Meillä kuherretaan jo ennen ystävänpäivää

Kynityt kynnet

No nyt minulla on sitten kaksi kynsi "vammaista" koiraa, Titiltä lähti vain pieni pala

Mutta sitten myös Nipsulle oli sattunut jotain kannus kyntensä kanssa, se oli päättänyt lähteä/repiä tms. kokonaan irti????!!! No onni onnettomuudessa on, että kynnen sydän oli vielä tallella ja uusi kynsi kasvaa joskus takaisin. Antibiootilla hoidetaan, jottei tulehdu. 

Nipsun onnettomuudesta ei siis mitään tietoa, mutta tuon pikku tytön kohelluksesta en ihmettelisi vaikka koko jalka lähtisi irti :)

Titti aloitti myös raakaruokinnan ja sai oman pakkastimen (no ehkä se on oikeasti kaikille koirille)

Pakastimen täytteet tilattiin Kennelrehusta, taisi tulla 60kg lihaa, nams nams

Titti Töppö ja Tuppo

Täällä arki sujuu ja koitetaan touhustella kaikennäköistä kuten namijälkeä, kosketusalustaa, älypelejä, rauhoittumista ja riehumista... Onneksi koira on yhtä fiksu kuin miltä näyttää, ei vaan :) Pojat ovat saaneet myös osallistua kaikkeen touhuamiseen

©Tytti Käyhkö

Nimi tytöllä on taas vaihtunut, Sintistä-Tintiksi, Tintistä-Titiksi ja nyt välillä se on ihan pelkkä Tii.
Harmillisesti nyt pari kurssia joihin olemme ilmoittautuneet, ovat peruuntuneet vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Käymme silti nyt ohjatusti tokoilemassa ja olen vähän uskaltanut käydä aksailemassa omatoimisesti. Kovin paljoa en kuitenkaan halua ilman ohjaamista tehdä aksaa, jottei tule tehtyä törtöntöitä.

©Tytti Käyhkö

Wilmeri kävi eilen taas osteopaatilla, jossain syvällä pallean lähellä oli vika joka säteili lantioon mutta se saatiin kuntoon. Nyt saadaan hetki olla ilman hoitoa ja maaliskuulle otettiin seuraava tarkastus. Titin rokotusten yhteydessä vein pojan pissinäytteen, joka oli puhdas. Seuraavaksi olisikin edessä kastrointi, samalla voitaisiin taas pitkästä aikaa ultrata rakko ettei varmasti kivet ole uusiutuneet vaikka pissi onkin pysynyt normaalina.

©Tytti Käyhkö

Pappa koira Nipsu täytti 8v ja jaksaa vielä tuhmistella tipsumaiseen tapaan.

Prinsessa tuli taloon

Heh, ei siitä viime postauksesta mennytkään kuin hetki kun aloin odottamaan uuden tulokkaan saapumista :D

Perjantai yöllä meille saapui Mecberger Ruska 

Sintti on jo 5kk, Jenni Ojala on hänen aikaisempi emäntä joka on myös tehnyt hyvät pohjat neidille. 

Jennin ja Sintin yhteistyötä 

Vielä ei olla ehditty mennä yhdessä treenaamaan hallille, mutta varasin lauantaille ajan meille. Kotona olemme harjoitelleet vähän seuraamista, istumista ja maahanmenoa. Olemme kyllä sitäkin enemmän ehtineet käymään ja touhuamaan muita juttuja: Sintin sanoin

• Kävimme katsomassa pelottavia agilitykisoja, joka ei sitten ollutkaan niin kamalaa, (mutta kyllä siellä oli pari pelottavannäköistä koiraa)
• Tutustumassa kahteen eri lemmikkiliikkeeseen, ne oli kivoja koska siellä oli leluja ja ruokaa. Sain toisesta kaupasta valjaat ja lelun. Toisesta paikasta sain lisää leluja, touhupallon ja oikean luun!
• Julkisella bussilla kulkeminen oli myös todella epäilyttävää, mutta sitten loppujen lopuksi mielenkiinto kasvoi niin suureksi että olisin halunnut tervehtiä jokaista kyydissä olevaa. Kuljimme kolmeen eri kertaan bussilla.
• Kävimme emännän työpaikalla, siellä oli ihan ok meininki ja kivoja ihmisiä
• Eläinlääkäri oli myös tosi kiva paikka, siellä sai possuilla ja syödä paljon herkkuja, enkä edes huomannut kahta piikkiä selässäni
• Kaksi mummelia pyysi kylään, eikä siellä ollut mitään erikoista joten päätin nukkua (en edes huomannut kissaa)
• Olen myös tavannut pienen lapsen, se oli kiva, sen naamassa oli jotain hyvää ruokaa jonka nuolaisin pois.
• Pelailin jotain kummallista älypeliä, mutten ihan vielä tajunnut sitä täysin? Me varmaan kuitenkin harjoitellaan sellaisia vielä
• Sitten olen miettinyt soittoa Sintin suojeluliittoon, minun pitäisi muka joskus olla yksin! Se on tähän asti ollut kamalaa, enkä tykkää siitä. Tänään kuitenkin osasin olla jo hetken kiltti, sitä ennen kuitenkin koitin lukea hampaillani kirjaa. Eilen sain vielä olla keittiössä, mutta nyt minut siirrettiin makuuhuoneeseen. Rikkoutuneella lasiastialla taisi olla jotain osuutta asiaan, kun se oli vaan tippunut ja sen lasinsirut olisi voineet rikkoa minun tassut, minulla ei siis ollut mitään tekemistä keittiön pöydällä. Saatoin kyllä unohtaa pyyhkiä nenän jäljet ikkunasta Sintti + pöydän korkeudelta? Emäntä siis tuumasi että keittiö on minulle liian vaarallinen paikka olla yksin.
• Kaikista parasta kuitenkin on että minun emäntä on aivan hulluna minuun <3 li="" nbsp="">
• Eikä nuo perheen muutkaan koirat pidä minua ihan kamalana, se toinen jopa leikki minun kanssa 20 sekunttia tänään!

Rikki poikki puhki

Plaah, laitoin juuri viestin kisojen järjestäjälle ettei olla tulossa. Sunnuntaina on Tamskin kisat, johon ilmoittauduin 3:lle radalle. Tulin töistä kotiin ja miekkonen totesi, että Wilmerin selkä on taas rikki. Wilmer kävi viime viikolla osteopaattisessa käsittelyssä joten heti tuolle ei voida tehdä mitään. Onneksi selkä ei ole pahasti rikki, mutta lantiossa näyttäisi olevan ongelma. Selkä taipuu hyvin, eikä välttele sänkyyn hyppimistä mutta on kosketusarka. Onneksi meillä oli jo seuraava aika varattuna, joten sitä odotellessa.

No tälle varautuneena kävin eilen tutustumassa hollanninpaimenkoiraan. Kauhea pentukuume kyllä iski ja himo koiraan joka kestäisi enemmän rasitusta ja harrastamista. Olisi ihanaa harrastella muitakin lajeja. Tässä olisi myös malinois harkinnassa, mutta katsotaan :)

Tällä erää kuitenkin taidan nyt kuopata haaveet että saisin koskaan Wilmeriä sm-kisoihin ja jatketaan elämää ihan vain päivä kerrallaan