Kannatti viimeksi purnata, otin tuumasta toimeen ja ostin toisen treenaajan vuoron Procanikselle Marian oppiin. KANNATTI! jäi mahdottoman hyvä mieli. Nyt saimme sieltä oman ryhmäpaikankin :) Nyt treenaamisessa on jotain järjeä ja tekeminen tuntuu kivalta, kun joku oikeasti opettaa.

Titti kävi ensimmäisen kerran osteopaatilla, vähän oli lantiossa ja niskassa jumia. Jumit saatiin kerrasta kuntoon ja koira erinomaisen palautteen. (Titti on saanut jokseenkin negatiivista kritiikkiä ulkonäöstään). Lihakset ja koko koira on kuin kumilenkki, joustaa, joustaa ja joustaa... eli kohmottavaan elämäntyyliin tuo sopii paremmin kuin hyvin, antaa anteeksi pieniä kolhuja. Rakenne on myös mitä mainion.



Wilmeri on saanut myös "puhtaan" paperit osteopaatilta ja kävimme metsästämässä niitä uupuvia nollia Janakkalasta.... saaden yliaika nollan. Wilmer vähän karkasi selän takaa lähdössä ja osa radasta meni uusiksi ohjausten suhteen, tuli kaarratettua aika paljon joka vei vielä lisää aikaa. Ehkäpä nyt vaan voisin todeta että meidän ei ole tarkoitus sinne SM-kisoihin tähdätä - rasitin polveni ihan piippuun ja liikkuminen on ollut nyt 2 viikkoa aika vaikeaa. Meillä tuntuu jäävän aina viime tippaan tuo nollien metsästys ja jompi kumpi meistä on rikki :) Toki meillähän ei muuta ajatusta SM-kisoilta ole kuin mennä viettämään hauska päivä yhdessä, joten sen me voimme muuallakin toteuttaa.

Nyt kun minä olen ollut rikki, ovat koirat saaneet puuhastella pihassa ja lähimetsässä, no tehtiin me uusi kukkapenkki (minulle sopiva - tapan jokaisen kukan)

ennen

jälkeen